Kun näin musiikkiopiston hakevan kesätyöntekijää, kirjoitin heti hakemuksen ja toivoin pääseväni haastatteluun. Vielä alaikäisenä kesätyön hakeminen on hankalaa ja pitkät työsuhteet olisivat olleet hankalia ylioppilaskirjoituksiin lukemisen vuoksi. Olinkin siis hyvin iloinen, kun sain toukokuussa kutsun haastatteluun ja lopulta minut valittiin opistolle töihin.

Ensimmäinen työviikko menikin suurilta osin musiikkiopiston tiloja Asemantiellä ja Musiikkikartanolla siistiessä, mutta ehdottomasti pitkäkestoisin työ oli soitinvaraston inventaarion tekeminen Asemantiellä. Kaikki soittimet tuli ottaa varastosta pois ja niiden kotelon ja laukun sisältö täytyi tarkistaa. Inventaarion tuloksena soittimet ovat helposti saatavilla ja löydettävissä kun niitä tarvitaan opetuksen alkaessa. Vaikka tämä veikin minulta useamman päivän, pidin itsenäisestä työskentelystä ja siitä, että sain tutustua samalla erilaisiin soittimiin.

Toisella työviikollani Keravan lukiolla alkoi kesän Näppärikurssi. Kurssille meneminen oli jännittävää mutta odotin sitä innolla, sillä olen itse ollut aiemmin kurssilla oppilaana. Ensimmäinen päivä oli odotetusti melko kiireinen. Olin kurssin ilmoittautumispisteellä apuna ja tulostin opettajille puuttuvia nuotteja. Pääsin tämän jälkeen auttamaan pienimpiä oppilaita harmonin soittamisessa ja oikeiden sointujen löytämisessä. Koska olen itse huilisti, pääsin loppukurssin ajaksi toimimaan apuopettajana aloitteleville huilunsoittajille. En ollut koskaan opettanut ketään soittamisessa aikaisemmin, joten alku oli jännittävä. Yritin kuitenkin muistella oman opettajani minulle antamia vinkkejä ja koinkin, että myös pienimmät soittajat hyötyivät niistä.

Aloitin itse oman soittoharrastukseni hieman myöhemmin kuin useimmat, ja minua pelottikin aloittaa huilunsoitto jo ala-asteen lopulla. Erityisesti esiintymiset ja yhteissoitto pelottivat minua, minkä takia viivästytin aloittamista entisestään. Uskon kuitenkin, että myöhemmin aloittaminen antoi minulle eväät nopeammin kehittymiseen, enkä enää koe olevani ”jäljessä” muista omassa harrastuksessani. Tietysti kehittyminen vaati paljon harjoittelua ja sinnikkyyttä, mutta näistä ominaisuuksista olen saanut hyötyä myös huilunsoiton ulkopuolella. Soiton jatkamisen myötä pelkäämistäni asioista on tullut vahvuuksiani. Ei siis kannata jättää musiikkiharrastusta aloittamatta, vaikka jännittäisi!

Nopeasti menneiden kahden viikon aikana pääsin tutustumaan musiikkiopiston toimintaan myös työntekijän näkökulmasta ja sain nähdä, miten opistolla toimitaan. Erityisesti näppärikurssilla työskenteleminen oli minulle mieleistä ja pääsin muiden opettamisen lisäksi myös oppimaan itse kurssin opettajilta. Kannustankin jokaista hakemaan ensi kesänä kesätöihin oman harrastuksensa pariin, jos siihen on vain mahdollisuus!

Anna Oksanen

Abiturientti
Keravan musiikkiopiston huilunsoiton opiskelija