Otsikon niminen laulu on tuttu Walt Disneyn iki-ihanasta elokuvaklassikosta Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Lumikki kohtaa sadussa monenlaisia vastoinkäymisiä, mutta laulaminen ja musisointi uusien ystävien kanssa auttavat hetkeksi unohtamaan huolet. Laulun lomassa ison perheen tupakin tulee siivottua kuin leikin varjolla.

Vaikka elämä ei aina ole pelkkää satua eikä kaikkia haasteita elämässä voi ratkaista vain laulellen, laulun ilo ja jonkinlaiseen taikamaailmaan kurkistaminen ovat monille syy laulun harrastamiseen. Joku lähestyy harrastusta erityisesti laulun sanojen – lyriikan – kautta, toiselle tärkeää on laulumelodian koskettavuus. Oopperassa ja musiikkiteatterissa laulaja pääsee eläytymään roolihahmon kautta jonkun toisen elämänkohtaloon.

Sanat erottavat laulun muista soittimista ja instrumenttiharrastuksista. Sanat luovat välittömän ja suoran yhteyden laulajan ja kuulijan välille, ja paljastavat kappaleen tunnelman konkreettisemmin kuin pelkkä melodia. Ääneen lausutut tai lauletut sanat ovat aina aktiivinen ilmaisu, olipa laulaja laulamistaan sanoista mitä mieltä hyvänsä. Yleensä laulajaa puhuttelevat laulut, joiden sanoihin hän voi jollakin tavalla samaistua. Joskus hyväkin melodia ”voi mennä hukkaan”, jos lyriikkaan ei löydy riittävää kosketuspintaa.

Viime vuosina on ilmestynyt lukuisia tutkimuksia, joissa on todettu laulun ja musiikin positiivinen vaikutus ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jo aiemmin on tiedetty, että musisointi parantaa lasten ja nuorten kognitiivisia kykyjä ja yleistä keskittymistä. Äidin hyräily saa pienokaisen rauhoittumaan ja nukahtamaan turvallisesti. Nykyään tiedetään, että musisointi auttaa myös vanhempia harrastajia esimerkiksi ylläpitämään muistia ja ongelmanratkaisutaitoja. On havaittu, että muistisairas vanhus voi saada yhteyden toisiin ihmisiin laulamalla tuttua laulua vielä silloinkin, kun kyky puheentuottamiseen on jo kadonnut. Laulu ja musiikki asuvat meissä syvemmällä kuin arvaammekaan.

Laulumelodian lisäämistä sanoihin on käytetty myös opetuksen tukena. Itse tarkistan edelleen aakkosten järjestyksen Aakkoslaulun pikalaulannalla. Voin myös milloin tahansa kertoa täsmällisen postiosoitteen Pikku Kakkosen toimitukseen Tampereella. Sanojen ja tarttuvien melodioiden yhdistämisen ovat oivaltaneet myös markkinamiehet: tiedän, että reissumiestä vie vaisto ja että eräs suklaa on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Musiikin taika koukuttaa.

Laulamisen tai soittamisen harjoittelu vaatii aivoilta samanaikaisesti useita erilaisia prosesseja. Lauluharrastukseen erityisen haasteen tuo se, että laulaja on itse samanaikaisesti sekä soittaja että instrumentti – soitin. Jos soitin on väsynyt, nälkäinen tai kiukkuinen, se ei välttämättä toimi optimaalisesti. Pienemmätkin tunnekuohut saattavat vaikeuttaa soittimen virittämistä, puhumattakaan keväisestä siitepölykaudesta tai talvipakkasten kuivasta huoneilmasta.

Toisaalta se hyvä puoli laulun harrastajalla on, että soitin harvoin unohtuu kotiin. Tai bussiin. Tiettyyn ikään kypsyneet soittimet eivät myöskään enää tarvitse vanhempien kyydityksiä, vaan ne oppivat saapumaan tunneille omatoimisesti. Nuotit voivat kyllä joskus unohtua kotiin niin kuin muissakin instrumenteissa.

Laulunopiskelussa ollaan aina hyvin henkilökohtaisen äärellä. Vaikka lauluharrastus on lähtökohtaisesti iloista ja mukavaa laulutaidon opiskelua, siinä ollaan syvemmin tarkasteltuna myös oman persoonan äärellä. ”Oman äänen” löytäminen on laulussa hyvin konkreettista. Se ei useinkaan tarkoita pelkää laulutekniikkaa, vaan myös laajempaa tutustumista omaan itseensä ja omiin rajoihinsa. Laulutunnilla nauru ja itku ovat usein lähellä, kun oma ääni alkaa löytyä ja kantaa. Laulu koskettaa, koska se sananmukaisesti koskettaa: laulaessa koko keho – verenkierto, hermosto, lihaksisto ja hengitys – aktivoituvat. Laulaminen onkin omanlaistansa crossfit-treeniä.

Fyysisten ja henkisten terveysvaikutusten lisäksi laulamiseen ja musisointiin liittyy usein myös sosiaalinen puoli. Esimerkiksi kuoroharrastuksen on todettu lisäävät ihmisen emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia. Ryhmässä yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyy ja yksinäisyys vähenee. Kuorolaulu kehittää myös yleisiä vuorovaikutus- ja esiintymistaitoja, joita voi hyödyntää muuallakin omassa elämässään.

Kuluvan vuosituhannen aikana musiikin asema yhteiskunnassa on muuttunut paljon. Erityisesti klassisen musiikin status erityisenä taidemuotona, jota voivat synnyttää, esittää, kuluttaa ja ymmärtää vain tietynlaisin ominaisuuksin varustetut ihmiset, on menettänyt merkitystään. Eri musiikkigenret ovat lähestyneet toisiaan ja musiikin käyttö on arkipäiväistynyt: siitä on tullut kulutustavaraa ja yksi viihde-elementti muun viihteen joukossa. Erilaisten teknisten apuvälineiden ja ohjelmistojen myötä kuka tahansa voi nykyään olla säveltäjä ja tehdä haluamaansa musiikkia. Kuulijakunta ratkaisee, mitkä sävellykset jäävät elämään. Tekoälyn alati lisääntyvä käyttö voi mullistaa musiikin tavalla, jota emme osaa vielä aavistaakaan.

Muutoksista huolimatta mitkään koneet tai laitteet eivät kuitenkaan voi viedä meiltä itse tuotetun ja yhdessä jaetun laulamisen riemua. Laulun luoma tunnekokemus puhuttelee yhä uudestaan sukupolvesta toiseen. Lauluharrastus tuo merkitystä, tavoitteita ja hyvinvointia elämään. Ja sopii harrastuksena kaikenikäisille vauvasta vaariin. Jokainen meistä voi olla oman elämänsä Lumikki. Tervetuloa laulutunneille!

Riikka Hjelt
Filosofian tohtori, teologian maisteri
Musiikkipedagogi
Keravan musiikkiopiston klassisen laulun opettaja